lauantai 14. huhtikuuta 2018

Viikkoni tet-harjoittelijana

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjoittaa tämän postauksen loppuun. Olin siis 26.2-2.3 tet-harjoittelussa eli tutustumassa työelämään. Tet-paikkani oli Tuomalan koulu, noin 50 oppilaan kyläkoulu Tuusulassa. Saadakseni tästä mahdollisimman kiinnostavan varsinkin niille, jotka eivät tetissä vielä koskaan ole olleet, vastaan muutamiin kysymyksiin, joita itse pohdin. Itse odotin tet-jaksoani todella innolla ja saan ilokseni ilmoittaa, että ensi vuonna on kahden viikon harjoittelu edessä!


Missä olin tetissä?
Kuten juuri mainitsin, olin Tuomalan kyläkoulussa Tuusulassa. Oppilaita siellä on noin 50 ja opettajia kolme. Erityisopettaja on paikalla kaksi kertaa viikossa, sekä terveydenhoitajakin talossa on, en nyt osaa sanoa kuinka usein. Keittäjä on joka päivä paikalla. Koska opettajia on kolme, luokkiakin on kolme: ykköskakkoset, kolmosneloset ja vitoskutoset. Kaikki luokat ovat siis yhdysluokkia. 
Tuomalan koulussa on käytössä hiukan erilaiset opiskelumenetelmät, ainakin verrattuna siihen tavanomaiseen alakouluun, jossa minä olin. Oppilaat tekevät maanantaiaamuna yhdessä opettajan kanssa viikkosuunnitelman. jossa sovitaan viikon tavoitteet kaikissa aineissa. Koulukirjoja Tuomalassa ei käytetä ollenkaan, paitsi muistaakseni kielissä ja matematiikassa. Suuri, ellei jopa suurin osa kaikista koulutöistä tehdään sähköisenä, esitelmä-tyylisenä. Tällöin oppilaiden itseohjautuvuus ja oman toiminnan suunnittelutaidot ovat tärkeässä osassa ja kehittyvät. Minulle tällainen tapa opiskella oli täysin vieras ja mullistava. Olin jotenkin jopa hiukan "yllättynyt" siitä, että tällainenkin tapa opiskella on täysin mahdollinen ja toimiva. Oikeastaan kaikki koulun lapset joiden kanssa vaihdoin edes muutaman sanan, vaikuttivat järkeviltä ja koulussa viihtyviltä.

Miksi ja miten hain tet-paikkaani?
Heti kun tet-lappuset saimme käteemme koulussa, kuningasidea hakea Tuomalaan oli syntynyt. En edes muista, oliko idea minun vai äitini. Äitini on siis töissä Tuomalan koulussa, vitoskutosten luokanopettajana. En kuitenkaan saanut tätä paikkaa pelkästään äitini ansiosta, vaan etsin Tuusulan kunnan sivuilta rehtorin puhelinnumeron, ja soitin hänelle. Kerroin reippaasti ja kohteliaasti asiani eikä minun oikeastaan kauheasti tarvinnut perustella, miksi olisin hyvä harjoittelija. Suosittelenkin kaikkia tet-paikkaa hakevia soittamaan tai menemään jopa paikan päälle, antaen mahdollisimman hyvän kuvan mahdolliselle tulevalle työnantajalle. Sähköpostikin voi olla hyvä vaihtoehto, mutta itse kallistuin enemmänkin puhelinsoiton puoleen. Minusta se antoi hyvän kuvan ja uskon vaikuttaneeni järkevältä, kun paikan saanti sovittiin jo heti puhelimessa.
Yksi suurimpia syitä, miksi hain Tuomalaan oli myös se, että pystyn näkemään itseni opetusalalla tulevaisuudessa. Ainakin tällä hetkellä opettajan ura on minulla tähtäimessä ja tiesin saavani harjoittelussani arvokasta kokemusta käytännön työstä alakoulussa. Vaikka päätöksentekoon on vielä matkaa, opettajan ura on yksi suurimmista unelmistani.




Mitä tarkalleen ottaen tein harjoitteluni aikana?
Viikkoni alkoi vitoskutosten viikkosuunnitelman rakentamisella, jonka jälkeen he saivat aloittaa matematiikan itsenäisen työskentelyn. Aamulla pidettiin myös viikon aloituspalaveri (itsekeksitty ilmaisu :) ), jossa sitten suunniteltiin viikolle koko koulun toimintaa, esimerkiksi torstain hiihtoretki 3-6.-luokkalaisille. Tet-viikollani koulussa oli 39 ylimääräistä oppilasta, jotka olivat tulleet Tuomalaan väliaikaisesti Kirkonkylän koulusta sisäilmaongelmien takia. Palaverissä pohdittiin ("vierailevien tähtien" takia) myös ruokailuaikatauluja uusiksi, jotta kaikki omat ja toisen koulun lapset pääsisivät sujuvasti syömään. 
Viikon aikana olin joka päivä ykköskakkosten luokassa yhden tai useamman tunnin auttelemassa matematiikassa, lukemisessa ja yhden tunnin musiikissakin. Matematiikassa minulla oli joka tunnilla oma pieni ryhmä, jossa oli kolme-neljä oppilasta. Menimme atk-luokkaan tekemään tehtäviä, jotta sitten saisin heitä tuettua ja autettua rauhassa. Ihanaa huomata että osaan vielä ykköskakkosten laskuja, haha! Jos jonkinlainen tähtihetkeni viikolta täytyy valita, se olisi varmaankin nämä matikantunnit, jotka osoittautuivat oikein antoisiksi niin minulle kuin oppilaillekin. Toisinaan tarvittu tuki oli nimenomaan auttamista ja neuvomista tehtävän ymmärtämisessä, toisinaan se oli auttamista huomion keskittämisessä tehtävään, kun kiinnostus meinasi oppilailta loppua. 
Oikeastaan, nyt kun mietin tuota tähtihetkeni-juttua, tajusin, että jokaiselta luokalta minulle löytyi lempparihetki tai aihe. Ykköskakkosilla se oli matematiikka, kolmosnelosilla omat työt (eli viikkosuunnitelmassa määritellyt esitelmät ja kirjoitelmat) ja vitoskutosilla englanti. Siitä pääsemmekin toiseen tärkeään hommaani, joka liittyy vitoskutosten englannin projektiin. Heidän oli siis tarkoitus kirjoittaa englanniksi kirje ulkomaille, ihmisille jotka he tuntevat. En ole varma saanko kertoa asiasta tai kyseisistä ihmisistä oikeastaan paljoa, enkä aiokaan. Oppilaat siis kirjoittivat englannin tunnilla lauseita mm. talvilomastaan, luokan uusista kalusteista ja muista yleisistä kuulumisista ja tapahtumista ja minä sitten kirjoitin kirjeen tietokoneella puhtaaksi kooten heidän omat lauseensa yhteen. 
Torstaina, kun kolmoset, neloset, vitoset ja kutoset lähtivät hiihtämään, pääasiassa minun vastuullani oli kahdeksan oppilasta, jotka eivät lähteneet mukaan. He olivat kolmosnelosia, jotka pitivät liikuntatuntinsa ulkona luistelemalla koulun pihassa hiihtämisen sijaan. Talossa oli kuitenkin koko ajan yksi opettaja, joten minua ei todellakaan jätetty sinne yksin. Kun kahdeksikkoni tuli sisälle, passitin heidät tekemään omia töitä ja matematiikkaa, jotta viikon tavoitteet tulevat täytettyä. Välitunnilla olin niinkin lepsu, että päästin heidät pelaamaan liikuntasaliin kpk:t. Jos jotain viikolta opin, niin sen että kpk, eli kaikki polttaa kaikkia -leikki on Tuomalassa kova sana. Minulta tultiin aina kysymään, saako mennä pelaamaan kpk:ta, varmaankin juuri sen takia, että annoin lähes aina luvan. :)
Jotta tästä postauksesta ei tule kilometrin pituista, kerron vielä hiukan näistä oppilaiden "omista töistä", jotka äsken mainitsinkin. Omat työt ovat siis hommat, joita heidän on saatava tehtyä viikon aikana, muuten jäädään torstaina tai perjantaina koulun jälkeen ne tekemään. Omiin töihin kuuluu tietysti matematiikka ja esimerkiksi kolmosnelosilla fiktio-harjoituskirjoitelma, esitelmä vapaavalintaisesta maasta sekä avaruus-esitelmä. Tuomalassa töitä, varsinkaan esitelmiä ei yleensä jaotella oppiaineiden mukaan, sillä niiden olisi tarkoitus olla monialaisia. Kun esitelmät olivat valmiit, ne esiteltiin muulle luokalle. Näin muutaman esitelmän ja pakko sanoa, jo kolmos-nelos-luokkalaiset olivat todella taitavia esittäjiä. 


3-4.-luokkalaisten viikkosuunnitelma


Mitä tykkäsin? 
Hyvää ruokaa! No, se ei tietenkään ollut tärkein asia, mutta ruoka oli kyllä tosi hyvää. Ainakin paljon parempaa kuin omassa koulussani, jos niin voi sanoa loukkaamatta kenenkään tunteita. Kasvisruoatkin olivat huippuja, nam!
Kaiken kaikkiaan koko viikko oli sanalla sanottuna paras, sillä tästä ei työelämään tutustuminen voi kyllä parantua, ainakaan minun henkilökohtaisen kokemukseni perusteella. Tietysti jos opetusala ei kiinnosta, ei siitä voi nauttia täysin rinnoin. Kaikki oppilaat olivat ihania ja aivan huippuja! Oppilaat ja henkilökunta ottivat minut heti osaksi tiimiä ja yhtäkkiä saatoin löytää itseni numeroimasta allu-testejä erityisopettajan kanssa jutustellen. Hänellä on kyllä myöskin niin mielenkiintoinen työnkuva. Opin viikon aikana oikeastaan kaikkien oppilaiden nimet, ainakin heidän jotka olivat paikalla sinä aikana. Perjantaina ykköskakkoset ja kolmosneloset täyttivät minulle ihan palautelappuset, joista tuli minulle hyvä mieli. He ilmeisesti tykkäsivät minusta yhtä paljon kuin minä heistä. (lasten suusta se totuus tulee, eli ilmeisesti olin huippu tyyppi <3) Tet-todistuksenikaan ei olisi paljoa parempi voinut olla, joten olin todella iloinen ja tyytyväinen. Viikon loputtua voin kyllä sanoa, että oli aika haikea mieli jättää kaikki ihanat ihmiset sinne. (annoin heille myös vikana päivänä karkkia, joten nyt he ainakin rakastavat minua, heh) Suurimman osan kanssa kyllä varmasti vielä tavataan!

5-6.-luokka

1-2.-luokka.


Ja kyllä, opettajainhuoneessa on herkkuja. Checked.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut tekstit