maanantai 23. huhtikuuta 2018

Heppatyttö Milka 1v


Näin Milkan synttäreiden kunniaksi päätin kokeilla jotakin uutta kuvausympäristöä ja sommittelua. Serpentiinit, villasukat ja pajukissat ainakin on jo kokeiltu, joten miksipä ei kokeiltaisi puista heppapatsasta? Milka oli aina ihmeissään aluksi, mutta juuri silloin se on parhaimmillaan. Ihme että hamsteristakin saa ikuistettua kuvaksi niin monta erilaista ilmettä!

Mutta tosiaan, Milkalla on tänään ensimmäiset synttärit. Milka tuli talouteemme viime elokuussa, n. neljän kuukauden iässä. (hamsterien luovutusikä on 5 viikkoa) Edellisen hamsterini, Minden, kuolemasta oli melkein kaksi kuukautta ja alun perin suunnitelmana oli, ettei hamsuja tulisi enää sen jälkeen. (siihen mennessä niitä oli siis ollut kaksi; Minde ja Nuppu) Kuitenkin jotenkin niin vain kävi, että löysimme itsemme soittelemasta ympäriämpäri Etelä-Suomea löytääksemme minulle hamsterin. Kaikkialla tuntui olevan hamsterit lopussa, kunnes kilautimme Järvenpään Faunattareen. Heiltä löytyi yksi uros, sekä loukkaantunut naaras. Uros oli Milkan veli ja naaras tietysti Milka. Milkalla on vasemmassa korvassa repeämä, kuonossa pieni arpi sekä vatsassakin pari arpea. Nämä olivat tulleet siitä, kun Milkan veli ja Baby M joutuivat tappeluun. Uroksella ei ollut mitään vammoja, mutta Milka oli ottanut vähän osumaa. Eläinlääkärin mukaan nämä eivät vaikuttaneet muuhun kuin ulkonäköön. Kuitenkaan, kukaan ei ollut yli kahteen kuukauteen halunnut ostaa Milkaa, joten se oli laitettu taakse sivuun, josta sitä sai tulla katsomaan jos erikseen kysyi.




Kuinkas ollakaan, tämä oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä. Baby M oli todella reipas ja utelias pieni otus, joka tapitti maailmaa nappisilmillään lattialta, jonne sen boxi laskettiin takahuoneesta. Kymmenisen minuuttia sitä tarkkailtuamme oli ostopäätös tehty. Itse oikeastaan tein sen jo kun näin pikkuiseni ensimmäisen kerran. En ymmärrä miksei kukaan ollut ostanut Milkaa aikaisemmin, mutta minun onnenihan se on.
Milka on todella sosiaalinen hamsteri, eikä ole koskaan vierastanut uusia ihmisiä. Se on utelias, joskus hiukan liiankin. Milka on monta kertaa lähtenyt kiipeämään käsivarttani pitkin niskaani asti, varsinkin ensimmäisen kerran kun se teki niin säikähdin toden teolla. On todella hassua, kun se pystyy muutamassa  jo sekunnissa kipittämään ranteestani selkääni asti. Sitten täytyy vain jotenkin onkia se takaisin kädelle. Kertakaan ei onneksi ole pudonnut!
Milka rakastaa myös kiipeilyä. Muistan vieläkin kun se ensimmäisen kerran meillä ollessaan harjoitteli kiipeämistä, ja tippui ties kuinka monta kertaa alas häkin kaltereista. Siinäkin on kyllä esimerkki siitä, kun tarpeeksi monta kertaa kaaduttuaan ei enää kaadukaan. En tiedä onko se puhdasta idiotismia vai mitä, kun ei tajua lopettaa.




Happy birthday Baby M! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut tekstit