keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Messin koiraystäväkirja

Messi on ennenkin tainnut raapustella tänne blogiin jotain pikkupätkiä, mutta nyt se pääseekin kirjoittamaan koko postauksen. Idea tähän tuli Aamulta, kiitos! Alun perin ajattelin tehdä Messille ja Murulle yhteisen ystäväkirjapostauksen, mutta ajatustyötä tämän postauksen taustalle tehdessäni, tajusin että olisi parempi tehdä molemmille omat. Kyseessä on kuitenkin niin erilaiset persoonat, joten vastauksetkin ovat ihan erilaisia. Joten, voitte odottaa toistakin tällaista postausta piakkoin. :) Toivottavasti opitte nyt jotain uutta Messistä!





Nimeni: Messi. Oikea nimeni on Nartsukan Your Best Friend ja se kuvaa minua hyvin! Onhan se vähän hupsu nimi, mutta omistajieni mielestä kai ihan hyvä ja minä tykkään. Olen sellainen kaikkien kaveri ja kaikki tykkäävät minusta, vaikka Muru yrittää aina viedä kaiken huomion. Tietysti onhan minulla niitä fiksuja ja vähemmän fiksuja muita lempinimiä, esimerkiksi: Mersu, Mers, Merbs, Murmeli (tällä nimellä meitä molempia oikeastaan kutsutaan, joten en enää edes tiedä tarkoitetaanko sillä minua vai Murua), Mercedes Benz, Merce, Messu, Messukka, Nössö, Tossukka...

Osoitteeni: Asun Etelä-Suomessa, tarkemmin sanottuna Mäntsälässä. Kotini on aika mukava kaksikerroksinen omakotitalo, joita tällä alueella on muutama muukin. Kotona minulla ei oikeastaan ole mitään omaa petiä tai paikkaa, paitsi kodinhoitohuone, jossa meidän ruokamme ja juomakippomme ovat. Yleensä nukun olohuoneen tai yläkerran aulan sohvalla, lattialla tai Airin huoneessa lattialla tai sängyllä. Ainut paikka mihin emme Murun kanssa saa mennä on mamman ja isin huone, mutta muuten saamme kulkea koko talossa. Silloin kun olin vähän pikkuisempi pentu, en saanut mennä yläkertaan, etten loukkaantuisi portaissa. Sama juttu oli Murun kanssa silloin kun se muutti meille. Voihan possunkorva, siitähän on iäisyys!

Väritys: Ymmärtääkseni rekisterissä lukee valko-ruskea, sillä.. sen värinen minä olen. Kuulemma niin sanottu pohjavärini on valkoinen, ja minulla on ruskeita läikkiä. Minua on sanottu joskus lehmän väriseksi. En kyllä tiedä millaisia lehmät ovat, sillä en ole koskaan nähnyt kunnolla. Iän myötä tassuihini on tullut myös pieniä ruskeita pilkkuja, ties mistä. Silmäni ovat nyt aika kellertävät/vaalean ruskeat. Alun perin ne olivat siniset, sitten kai hiukan vihertävät ja nyt.. noh, tuollaiset.

Ikäni: 2 vuotta, 7 kuukautta ja 13 päivää. Tunneista ja minuuteista en osaa mennä takuuseen, vaikka nekin varmaan jostain löytyisi. Synnyin siis 8.7.15, eli täytän kesällä jo kolme! Hui apua! Ainakin omistajieni mielestä siitä kun tänne muutin, on vain silmänräpäys. Ja onhan aika mennyt huikean nopeasti, sillä jotkut teistäkin saattavat muistaa ne ajat, kun minua ei vielä edes ollutkaan.

Perheeni: Perheeseeni kuuluu tietysti kaikki nämä ihmiset, joita on yleensä kuusi. Onhan niitä sitten vielä kolme lisää, mutta he eivät käsittääkseni asu tässä samassa talossa. Lasken heidän kuitenkin laumaamme. Onhan täällä sitten kolme noita hamstereita, mutta muistan hämärästi myös kaksi aikaisempaa tapausta. En ihan ymmärrä mitä nuo pikkuiset otukset oikein ovat tai miksi ne täällä asustelevat, mutta en valita. Mitä enemmän ystäviä, sen hauskempaa on!
Onhan minulla sitten myös koiraperhe, ja kaikki koiraystävät. Emoni nimi on Coco ja isäni Torres. Isääni en kyllä ole koskaan tavannut, enkä valitettavasti voi enää koskaan tavatakaan. Emoani en oikeastaan muista, mutta olisi varmasi kiva joskus nähdä! Sisaruksia minulla on viisi, kaksi veljeä ja kolme siskoa. Koiraystäviäkin minulla on paljon ja vaikken heitä laskekaan perheeseeni, ovat he tärkeitä. Tärkein koiraystäväni ja perheenjäseneni on kuitenkin "pikkusiskoni" Muru! <3





Lempivärini: Turkoosi ja sininen. Minulla on paljon turkooseja ja sinisiä tavaroita, sillä se väri kuulemma sopii minulle. Kaulapannassanikin on sinistä, ja valjaani ovat jotain sinisen ja turkoosin väliltä. Nyt kun mietin, jopa juomakuppini on sisäpuolelta sininen! Alun perin juoma- ja ruokakuppini olivat molemmat beigen värisiä, mistä pääsenkin kertomaan teille hyvän tarinan. Nyt kuppini ovat hiukan erilaiset. Molemmat ovat beigejä "pohjaväriltään", mutta juomakuppi on siis sisäpuolelta sininen. Sillä on tunnearvoakin, ainakin noille ihmisille, sillä se on äidin koiran, Emman vanha. Harmi etten päässyt koskaan häntä tapaamaan! No, tarina tulee kuitenkin tässä. Olimme tulossa Kolilta tänä kesänä, kun pysähdyimme matkan varrella. Jostain syystä takaluukku piti vielä avata, kai sinne jotain lisää laitettiin, ja räiskis! Hieno kuppini tippui (Airin huonon pakkauksen ansioista) asfaltille ja meni rikki. Olihan se aika harmillista, mutta nykyinen juomakuppini on aivan yhtä hieno!

Lempiruokani: Ehdottomasti possunkorvat!!! Ne ovat harvinaista herkkua ja ehkä siksi niin hyviä. Tykkää tietysti myös kinkuista ja makkaroista, mutta niitä en saa syödä oikeastaan ikinä, sillä niiden suolapitoisuus ei ole hyväksi minulle. Aika mälsää. Tykkään myös kalasta, sillä sitä on jokapäiväisissä ruokanappuloissani. Alun perin söin kanaruokaa, mutta pian ihmiset tajusivat, että minulla on kana-allergia. Tai oikeastaan en saa nyt syödä mitään siipikarjaa. Mitä ikinä se tarkoittakaan. En kauheasti tykkää esimerkiksi kurkusta ja porkkanoista, joita Muru taas voisi syödä loputtomiin. Yleensä se syökin kaikki minulle annetut "rehut". Tai Muru varmaan söisi minun kaiken ruokani, jos ihmiset eivät estäisi. Rakastan kyllä ruokaa eikä minulla ole koskaan ollut ongelmaa syömisen kanssa, mutta jos Murulle jäi vielä nälkä niin kyllä minä voin omastani antaa..

Lempieläimeni: Koirat, sillä sellainenhan minä itsekin olen. Muita lemppareita on varmaankin nuo hamsterit, ovathan ne ihan hauskoja pikku-veijareita. Yleensä olen kuitenkin aina varuillani, jos ne vaikka keksisivät hyökätä. Ja sitten tietysti kaikki syötävät eläimet ovat kivoja, niin kuin pikkupossut ja kalat. Kissoista en niin välitä, joten pysyn turvallisen välimatkan päässä. En todellakaan halua saada kynnenjälkiä kuonooni!

Pahin mokani: Valitettavasti olen mokaillut kerran jos toisenkin, mutta ainakin olen aina oppinut jotain. Pahimpien mokien listaan pääsee ainakin se yksi ainokainen kerta, kun karkasin kotoa biologisen koirasiskoni kanssa, joka oli meillä kylässä. Olin ehkä yksivuotias ja karkasimme yhdessä metsään. Kyllä meidät sitten lopulta löydettiin ennen kuin pimeä ehti tulla enkä sen jälkeen ole uskaltanut karata. Kerta riitti mainiosti!
Muita aika pahoja mokia tapahtui, kun olin vielä pikkupentu. Söin mamman kaikki matot rikki, Airin ratsastuskypärän, koululaukun, jalkarahin kulmaa, lipaston jalkaa, lattialistan ja muutaman kakkupohjankin olen elämäni aikana syönyt. Ja varmaan pari muutakin leivonnaista tai muuta ruokaa, joka ei minulle kuulu. Mamma ei oikein tykännyt, joten nyt olen yrittänyt käyttäytyä paremmin, jottei kenellekään tule paha mieli. Ja kyllähän se vähän vatsassa vääntää, kun syö puolikkaan kakkupohjan. Ei siitä loppujen lopuksi minullekaan niin hyvä mieli tullut.

Kun suutun, niin: Tämä on aika vaikea kohta, sillä en oikein ikinä suutu. Joskus tosin saatan turhautua, kun en tajua mitä tapahtuu. Esimerkiksi silloin kun lapset painivat tai vaikka hyppivät sohvilla. Silloin alan usein haukkumaan, sillä en oikein tajua mitäs se tuollainen käytös on. Ihmiset osaavat olla hämmentäviä, mikä ei aina ole kauhean kivaa.

kaksi eri persoonaani:




Mistä en pidä: En oikein tykkää jos joku rutistaa tai halaa liian kovaa tai liian kauan, vaikka paljon tykkäänkin haleista ja pusuista. En myöskään tykkää siitä, kun Muru tulee istumaan päälleni. Tätä tapahtuu aika usein, eikä Muru tunnu oikein tajuavan etten siitä tykkää, vaikka murisenkin tai yritän potkia sitä pois. Etsisi oman istumapaikan! Loppujen lopuksi, jos joku ihminen ei tule minua pelastamaan Murun takapuolen alta, voi olla että jään sinne. Joskus kuitenkin menen sitten itse etsimään uuden istumapaikan ja odottelen että Muru tulee uudestaan istumaan päälleni.

Mistä pidän: Näitä on paljon! Pidän ruoasta, herkuista, ihmisistä, rapsutuksista, haleista, pusuista, makoilusta, juoksemisesta, uimisesta, huomiosta, leikkimisestä, leluista, luista, vedestä, lumesta, eri vuodenajoista, retkeilystä, metsästä, luonnosta, muista koirista, Murusta, muista vaarattomista eläimistä, lenkkeilystä, vapaa-päivistä, temppujen tekemisestä ja opettelusta, kehuista, lapsista, pehmeistä tyynyistä, trimmauksen jälkeisestä alkuhuumasta, uusista tuttavuuksista, ystävistä, imureista, pelloista, kepeistä.. lista vain jatkuu ja jatkuu.

Mottoni: En osaa supistaa elämänasennettani yhteen lauseeseen, joten valitsin pienen Nalle Puhin
"elämänviisauden". Nämä lauseet kuvastavat hyvin minua, monet ehkä tajuavatkin miksi. :) <3

"Mikä päivä nyt on?" kysyi Nalle Puh. 

"Tänään", vastasi Nasu. 

"Lempipäiväni", sanoi Nalle Puh


2 kommenttia:

  1. Todella hauska ja kivasti toteutettu postaus, tykkäsin kyllä lukea! Jännittyneenä odottelen sitten seuraavaa osaa Murusta :)

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista

Suositut tekstit