sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Takaisinheitto vuoteen 2017

Pohdin todella tarkkaan kirjoitanko tätä postausta ollenkaan. Mietin jopa jonkin aikaa blogin lopettamista. Joulukalenterikin tyssäsi vähän siihen, etten halunnut kirjoittaa mitään tai julkaista kirjoittamiani postauksia, sillä ne olivat mielestäni ihan kauheita. Olen todella itsekriittinen ja perfektionistinen, joten tuntui vain siltä ettei tästä tule mitään. Tuntui yllättävän vaikealta saada ajatukset sanoiksi järkevään muotoon kirjoitettuna. Mietin hetken, että osaankohan edes kirjoittaa enää.
Olen pitänyt blogia (montaakin eri siinä matkan varrella) nyt kolmisen vuotta ja ehkä odotettavaakin on, että aina ei kirjoittaminen nappaa. Olen varmaan jo kyllästymispisteeseen asti selostanut ummet ja lammet monessakin eri postauksessa, kuinka joskus bloggaaminen vain maistuu pahvilta. Eihän mitään jaksa tehdä, jos ei huvita.
Mietin kuitenkin, että mitä arkeni sitten olisi, jos lopettaisin blogini. Kaikki kirjoittaminen on ollut minulle lähellä sydäntä siitä asti, kun opin kirjoittamaan ja lukemaan. Kirjoittaminen ja bloggaaminen on minulle melkein riippuvuus. Ottaessani kuvia mietin, miltä ne näyttävät blogiseinälläni ja mitä haluan sanoin kertoa siitä kuvasta. En kuitenkaan ota stressiä siitä mitä teen, jolloin nautin siitä.
Kolmen vuoden jälkeen olisi hirveän outoa ajatella, ettei tarvitse kirjoittaa mitään. Ei yhtään mistään yhtään mitään. Kuulostaa kauhean kolkolta ja oudolta ajatukselta, ainakin minulle. Kaikki ne kuvat, joita otan joka viikko, eivät pääsisi minnekään kenenkään nähtäväksi.
Joten, kaiken tämän selostuksen avulla halusin sanoa, että täällä minä olen yhä elossa ja jatkan tätä mitä teen. Uskon nyt kertoneeni tarpeeksi tästä asiasta, joten ehkä pääsemme nyt siihen postauksen oikeaan aiheeseen eli vuoteen 2017. Käyn siis kuukausi kerrallaan tapahtumat läpi ja jokaiseen kuukauteen liitän kuvan, joka niitä tapahtumia kuvaa.


 TAMMIKUU



Tammikuussa menimme ensimmäisen kerran katsomaan Murua ja sen viittä sisarusta, jotka syntyivät 26. joulukuuta. Muru siis täytti juuri 1. vuoden! En muista nyt tarkkaan, minkä ikäinen Muru on tuossa kuvassa, ehkä muutaman viikon.
Tammikuu oli aika rento vuoden aloitus, sillä valmistauduimme uuden koiranpennun tuloon niin, ettemme sitten muuta tehneetkään. Vaikka olihan siinäkin haasteensa, kun kaikkea piti ostaa ja miettiä, miten kaikki tavarat saadaan turvaan pennulta ja pentu turvaan tavaroilta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että tällä kertaa oli helpompaa kuin Messin tullessa, sillä kyseessä oli jo toinen koira.
Perheessäni täytettiin tammikuussa myös vuosia, sillä pikkuveljeni Armas täytti 5 vuotta ja pikkusiskoni Alva 10 vuotta. Aika menee niin nopeasti! Muistan vieläkin jokseenkin elävästi sen päivän, kun menimme Armasta katsomaan sairaalaan hänen ollessa parin päivän ikäinen.



HELMIKUU


Helmikuussa sitten meidän pieni pentumme sitten viimein saapui. Messi oli tietenkin todella kiinnostunut pikkuisesta ja pian ne haastoivatkin toisiaan jo leikkiin. Tuo peti, missä Muru loikoilee kuvassa ei ollut ihan niin onnekas. Muru oksensi siihen pari kertaa, pissasi ja taisi kakatakin, jonka jälkeen se päätyi roskikseen. Hieno peti ei ilmeisesti neidille kelvannut, joten mikäs minä siihen olen vastaan sanomaan.
Muru otti heti paikkansa sänkyni alta omakseen ja siellä se taitaa nytkin ottaa torkkuja kun kirjoitan tätä postausta sängylläni. Jo ensimmäisenä päivänä se ryömi sinne leikkimään uudella lelullaan ja se on pysynyt hänen rauhan temppelinään siitä päivästä asti. Historian havinaa, onpas nostalgista.
Helmikuussa kävin myös ensimmäistä kertaa Tallinnassa, uskokaa tai älkää. Olimme voittaneet liput vironlaivalle, jonne sitten suuntaisimme isovanhempien ja serkkujen voimin.


MAALISKUU

tuulista!

Maaliskuussa lentokoneen nokka kääntyi kohti Englantia, jonne matkustin äidin, isin ja pikkusiskoni Adan kanssa. Ensin suuntasimme Manchesteriin katsomaan X-Factor UK Liveä. Showssa esiintyi myös suomalainen Saara Aalto, sillä hän oli mukana X-Factorissa syksyllä 2016. Yövyimme Manchesterissa yhden yön, 5 tähden hotellissa, joka oli ihan huikea!
Sen jälkeen löysimme itsemme junasta, jolla matkasimme muutamaksi päiväksi Lontooseen. Katselimme enimmäkseen nähtävyyksiä ja kävimme Natural History Museumissa. Museoreissu oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin järkyttävän kokoisesta museosta ehdimme nähdä vain luonnonkatastrofit- ja dinosaurukset-näyttelyt. Shoppailimme myös paljon, mm. Primarkista, josta sai todella halvalla oikein kivojakin vaatteita ja juttuja. Kaiken kaikkiaan matka britteihin oli oikein mukava!
Maaliskuussa Minde-hamsterini ja blogini täytti kaksi vuotta. 


HUHTIKUU


Huhtikuussa Messi joutui leikkaukseen, kastraatioon. Kymmenen päivää sen jälkeen Messin piti pitää tötteröä päässä, jottei se pääsisi nuolemaan leikkaushaavaa. Leikkaus meni ihan rutiinitoimenpiteenä hyvin, eikä sen jälkeenkään tapahtunut mitään komplikaatiota, kuten haavan tulehtuminen. Leikkauspäivänä Messi oikeastaan vain makoili vilttien alla, sillä oli vielä aika pihalla kaikesta. Lisäksi se sai ruumiinlämpöä alentavaa lääkettä, jonka takia sillä oli kylmä koko ajan. Siksi paljon peittoja! 
Tämän kuukauden aikana tein aika ison päätöksen, sillä aloin kasvisyöjäksi. Tai oikeastaan lakto-ovovegetaariksi, sillä en syö punaista lihaa ollenkaan, mutta kalaa ja siipikarjaa kylläkin. 
Huhtikuussa isoiskoni Ella täytti 15, mutta muuten mitään tajunnanräjäyttävää ei sitten tapahtunutkaan. Muru opetteli koko ajan talon tavoille ja siitä ja Mersusta tulikin oikein hyvät
ystävykset. 



TOUKOKUU

lempikuvani Roomasta! 

Toukokuussa pääsin taas matkustelemaan, suunniteltuani Rooman matkan minulla ja isille. (meidän isä on aina ollut isi, siksi käytän sitä tässäkin vaikka saattaa hassulta kuulostaa. Joskus kutsumme häntä isjeksi, mistälie sekin tullut :) ) Lähdimme siis kahdestaan alle viikoksi Italiaan ja pakko myöntää että se oli varmaankin paras matkani tähän mennessä. Kävelimme paljon ympäri ämpäri, söimme hyvää italialaista pastaa ja pizzaa, lomailimme. Tämä oli oikein virkistävä matka ja pääsin näkemään ihanan Colosseumin! 
Lämpöä siellä oli joka päivä ainakin 25-30 astetta ja aurinko porotti kuumana joka päivä. Itse näin tavallisena valkoisena ja kalpeana suomalaisena paloin heti ensimmäisenä päivänä kasvoista, mutta eipä se menoa haitannut. Tietysti sitten loppuloman aikana paloi myös reidet, sillä käytin shortseja, sekä käsivarret ja niska. Aurinkorasvakaan ei minua näköjään voi pelastaa.  Kuitenkin, huippureissu ja varmasti menen uudestaankin! 


KESÄKUU

oli pakko laittaa tällainen loikoilukuva tallikissa Jonnysta, sillä tältä minä ainakin näytin koko kesäkuun (jos ei juhlia lasketa, sillä siellä panostin hiukan enemmän)

Kesäkuussa alkoi tietysti kesäloma, joka tänä vuonna oli kyllä aika mahtava. Paljon sitä ehtii kahdessa kuukaudessa! Heti koulujen loputtua oli serkkuni valmistujaisjuhlat, jossa tietysti kävimme. Olihan se tavallaan ihan jännittävää pari tuntia autossa istua juhlavaatteissa ajaessamme kohti Jyväskylää. 
Kesäkuussa oli myös äitini valmistujaisjuhlat, sillä hän valmistui Helsingin yliopistosta unelma-ammattiinsa, luokanopettajaksi. Äitini oli siis pari vuotta opiskelijana ja nykyään jo vakituisessa työpaikassa, alakoulussa. Juhlat olivat tosi kivat ja valmistumista juhlittiinkin sitten ihan kiitettävällä määrällä ihmisiä. Luojan kiitos oli hyvä sää ja pystyimme olemaan terassilla ja ulkona, sillä sisällä olisi varmasti tullut hiukan turhan ahdasta. 
Juhannuksen tienoilla olimmekin sitten jo Kolilla, aivan mahtava paikka! Rakastuin siihen jo viime vuonna, kun kävimme ensimmäisen kerran siellä. Molempina vuosina vuokrasimme siis kesämökin sieltä, tänä vuonna hiukan isomman, sillä isompi kööri meitä olikin. Minä, nuoremmat sisarukseni, vanhempani, isovanhempani sekä tätini perhe eli serkkuni. Yhteensä siis kaksitoista ihmistä. Meillä oli kuitenkin todella iso mökki ja mahduimme sinne kaikki todella hienosti. Pääsimme kalastamaan, jopa keskellä yötä, sillä tätini mies on todella hyvä kalastaja ja opetti sitten meitäkin. Olihan siinä oma viehätyksensä yhdeltä yöllä olla vielä järvellä, eikä ole edes pimeää. Itse sain kyseiseltä reissulta ihan reilun kokoisen kuhan, joka maistuikin yllättävän hyvältä. Uimme myös aika paljon, retkeilimme Kolin vaaroilla ja lähellä olevilla luontopoluilla. Kävin myös serkkujeni kanssa Ilomatsissa asti luontoretkellä. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kunnon islanninhevosvaellukselle ja vielä koskenlaskuunkin Ruunaankoskille! Kaiken kaikkiaan reissu kesti 10 päivää ja todella toivon, että menemme vielä ensi vuonnakin!
26.6.17 pikku Minde-hamsterini lähti paremmille pähkinämaille.

HEINÄKUU



Heinäkuussa sitten heppaleiriltiin ja lomailtiin. Heti kun pääsimme Kolilta kotiin, suuntasin Sailan tallille ratsastusleirille. Oli todella hauskaa nähdä taas ihmisiä, joihin olen tutustunut hevosten kautta, sekä tutustua muutamaan uuteenkin. Tämä oli kolmas kertani Sailan leirillä, sillä olen käynyt nyt leireillä kesäkuussa 2016, lokakuussa 2016 ja heinäkuussa 2017.
Onnistuin muuten rikkomaan puhelimeni juuri kun olimme lähdössä tallia kohti, sillä se tippui taskustani, jäi auton oven väliin ja tippui sitten asfaltille. Koko puhelin oikeastaan vääntyi ja meni palasiksi, eikä tietenkään enää toiminut. Kuitenkin, sain sitten leirin ajaksi siskoni puhelimen lainaksi.
Kävin myös kahden kaverini kanssa tutustumassa rippileiripaikkaani, jonne olen menossa ensi kesänä. Kerron tästä riparikuviosta tarkemmin ensi postauksessa.
Heinäkuu meni todella nopeasti, lomaillessa. Olimme pääasiassa kotona ja kuukauden loppupuolella aloin jo odottamaan kouluun palaamista.

ELOKUU



Elokuussa palasin tietysti taas kouluun ja aloitin kahdeksannen luokan. Olen yleensä aika innoissani koulun alkamisesta, enkä oikeastaan olisi jaksanut kököttää lomalla enää yhtään kauempaa.
Ada täytti 12 vuotta, ja ratsastustunnitkin alkoivat kesätauon jälkeen. Elokuussa palattiin taas normaaliin arkeen.
Minden ja Nupun kuolemien jälkeen alun perin, meille ei pitänyt tulla enempää hamstereita, mutta toisin kävi. Elokuun puolessa välissä havahduin ajatukseen, että meillähän on kolme uutta hamsteria. Kävi liian raskaaksi elellä ilman, kun pari vuotta edellisiäkin hamstereita katsottiin. Joten, kolme niitä meille kotiutui: Milka, Mocca ja Noomi, eli Tönkkö, Mörri ja Kirppu. :D


SYYSKUU



Onnistuin jotenkin ilmoittamaan itseni syyskuussa estekisoihin, jotka olivat kyllä loppujen lopuksi ihan kiva kokemus. Kisat menivät kyllä aika penkin alle, sillä jännitin niitä aika paljon, kun pitkästä aikaa kisoihin ilmoittauduin. Aluksi ajattelin etten jännittänyt oikein yhtään, mutta radalla oma keskittyminen oli todellakin vaakalaudalla. Nallekin alkoi olla aika väsynyt, sillä oli ennen minua jo hypännyt yhden radan. Kuitenkin, huonoilla teillä ja valmisteluilla onnistuimme jotenkin saamaan puhtaan radan ja sijoituksen.
Kisoissa oli kuitenkin paljon tuttuja, joten oli hauskaa. Ja kokemushan karttuu, varsinkin kun omasta mielestä ei ihan putkeen mennyt. Jotenkin tuollaisissa kisatilanteissa kaikki menee helposti pieleen, vaikken ihmeellisempiä sähläisi. Ehkä pitäisi alkaa kisata enemmän, niin oma toiminta alkaisi rutiininomaistua radalla ja verkassa.


LOKAKUU


Lokakuussa täytin viimein 14, 5. päivä. Lisäksi osallistuin Sailan koulukisoihin, ratana raviohjelma 2005. Osallistuin Vekkiksellä, vakuututtuani treeneissä siitä, että tästä voisi ehkä jotain tullakin. Loppujen lopuksi nämäkin kisat menivät aika penkin alle, mutta sijoituimme onnellisina viidensiksi. Jo verryttelyssä Vekkis jäi pahasti pohkeen taakse, enkä saanut sitä kunnolla heräteltyä enne rataa. Ohjelman aikana Vekkis oli vielä hitaampi pohkelle ja todella tahmainen. Ada oli myös osallistunut näihin kisoihin, Zicolla, ja muistaakseni sijoittui kolmanneksi. Hänellä meni paljon paremmin kuin minulla, mutta olihan siinä omat haastensa Vekkiksellä kisoihin lähteä.
Lokakuussa pääsimme myös Adan ja serkkuni kanssa ratsastustunnille Lahteen, Takkulaan, jonne menimme Adan kummisedän ja hänen naisystävänsä kanssa. Menin kimolla täysiverisellä, joka oli tosi kiva. Nemo, 172cm, oli tosi hyvää vaihtelua hevosiin, joilla yleensä ratsastan. Takkula vaikutti mukavalta tallilta, jossa voisin ehkä käydä uudestaankin.


MARRASKUU


Marraskuussa ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Kävin tallilla ratsastelemassa, kuvailemassa kavereitani ja hoitamassa hevosia. Rippileirilleni, joka on ensi kesänä, piti lähettää tiedotelappusia ja sain tietää siitä vielä vähän enemmän. Ensi kesästä tulee kyllä todella huippu!
Marraskuussa veljeni täytti 17.

JOULUKUU




Joulukuussahan oli tietysti joulu, loma ja uusi vuosi. Ratsastuksesta "joulutaukoa" oli kaksi viikkoa, sillä heti välipäivinä hyökkäsimme takaisin tallille.
Kävimme itsenäisyyspäivänä joulumaastossa Sailalla, oli kyllä taas niin hauskaa! Menin Kallella, joka oli oikein innoissaan maastoilusta, joten heitti pari pukkiakin jossain kohdissa. Vähän ikävää oli sitten laukatessa lentää sinne kaulalle, mutta pysyin kyllä kyydissä. Heti alkulenkistä törmäsimme peuraan, joka ilmeisestikin pakeni metsästäjiä, joilla oli juuri jahti käynnissä. Siitä sitten vähän lisäjännitystä matkaan, mutta onneksi emme kuulleet mitään laukauksia tai vastaavaa. Metsästyskoira kylläkin tuli meitä vastaan, muttei alkanut haukkumaan tai mitään.
Juhlimme joulukuussa myös pienimuotoisesti siskoni kaksikymppisiä.



Tähän loppuun haluan vielä toivottaa kaikille ihanaa vuodenalkua ja kiittää Matzua upeasta uudesta bannerista! Täytti ja ylitti kaikki odotukseni. <3






2 kommenttia:

  1. Todella kiva ja pirteä postaus! Kiva myös kuulla, että pidät bannerista, sitä oli kiva tehdä :) Mukavaa vuodenalkua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset vielä kommentistasi ja bannerista! Sitä samaa❤

      Poista

Suositut tekstit